28.7.15

Rovaniemi 2 & unikeonpäivä

Oon niin kauheen ajoissa näiden mun postauksien kanssa. Joka tapauksessa tulin viikko sitten maanantaina toistamiseen Rovaniemeltä takaisin tänne Turkuun. Neljän päivän reissulla kävästiin mökkeilemässä mun osalta ekaa kertaa koko kesänä, juotiin paljon viiniä ja käytiin piknikillä sekä Kemijärvellä. Kerrankin säät oli meidän puolella. Yleensä on nimittäin satanu vettä, kun on jotain koittanu tehdä. Ei tosin oo tälle kesälle mitenkään ihmeellistä se vesisade.
Junamatka takaisin Turkuun ei kyllä menny mitenkään päin putkeen. Rovaniemeltä 6.40 junaan hypänneenä toki väsytti ihan törkeesti. Enköhän alkanut putoilemaan siinä sitten ihan vahingossa. Kokkolaan asti sain maata rauhassa levittäytyneenä molemmille penkeille, kunnes viereeni istui toinen ihminen. Jumantsuikka oli elämä astetta hankalampaa. Nukahdin siinä sitten jalat edessä olevan penkin alla, herätessäni säpsähdin ja viilsin jalkapöytäni auki johonkin penkin alla olleeseen naulaan. Lottovoittajaolo oli siinä vaiheessa, kun tajusin kenkinä olevan gladiaattorit, joiden remmit tietysti hiersi sitä veristä jalkapöytää. Kengäthän oli pakko laittaa jalkaan, sillä vaihdoin junaa Tampereella. Ikinä koskaan milloinkaan ei oo mikään junamatka ottanu niin paljon aivoon kuin viime viikon maanantaina. Toivottavasti huomenna ois parempi tuuri, kun matkaan takaisin Rolloon.

roi6roi5roi4roi3

Eilen maanantaina oli unikeonpäivä sekä Heidin nimipäivä. En oo koskaan älynnyt miksi nimipäivää pitäis juhlistaa jotenkin, joten nimipäivät on aina ollu päiviä muiden joukossa. Heidin nimipäivänä sattuu olemaan kumminkin unikeonpäivä. Naantalissahan oli kunnolla ohjelmaa koko maanantain muun muassa unikeon heitto mereen ja illemmalla ollut pienimuotoinen konsertti. Kävin äidin kanssa kattelemassa Naantalin kirkkopuistossa Pete Parkkosta, vaikkei meistä kumpikaan kovin suuri fani olekaan. Tuntui siltä, että suurin osa yleisöstä oli paikalla vain Peten jälkeen esintyneen Arttu Wiskarin takia :-D Kahvimaitoa ja sitä rataa.

roi2roi1

6.7.15

Kun kotikaupunki ei tunnu enää kodilta

Synnyin tammikuisena aamuna vuonna 1996 Mikkelissä savolaisille vanhemmille. Oon koko ikäni ollut yksi lähisuvun mustista lampaista, koska oon lähes koko ikäni asunut Turussa aivan toisella puolella maata kuin suurin osa muusta suvusta. Toki myöskin äiti on asunut Turussa yhtä kauan kuin minä itse, mutta ei todellakaan yhtä suurta osaa elämästään luonnollisesti kuin minä.

Päästyäni peruskoulusta 2012 jouduin miettimään jälleen uudelleen tarkasti sitä tosiasiaa, että missä haluaisin asua. Millään kovin vakavalla tasolla en asiaa miettinyt vaan hain ennemmin hyvän kaverin kanssa samaan lukioon, kun en tiennyt mitä muutakaan olisin halunnut opiskella.
Lopetettuani lukion hain Lietoon kouluun. En tuolloin halunnut enää Turkuun kouluun. Ei ollut edes mielessäkään eikä yksikään niistä viidestä kouluvaihtoehdosta ollut Turussa, mutta Turun seudulla kylläkin. Kaukasin hakutoiveeni oli Raumalla. En ottanut koulupaikkaani Liedossa vastaan. Jälkikäteen voin todeta vaan, että äärettömän hyvä niin.

Nykyisin opiskelen ehkä mahtavimmissa koulussa ikinä täällä Turussa enkä kadu hetkeäkään, että päätin valita täysin eri alan, mitä ajattelin vielä peruskoulussa. Turussa oleva koulu vaan aiheuttaa mulle haasteita.

Oon aina ollut todella ahkera matkustamaan. Rakastan junamatkustamista ja konduktöörin ammatti on ollut lähes 10 vuotta mun haaveena. Mulla on vanhoilta koodailuajoilta paljon kavereita ympäri Suomen. Mulla on kavereita sieltä sun täältä netin kautta. Ei olisi 12-vuotias Heidi tajunnut aikanaan mihin suohon päänsä pisti. Oon käynyt tapaamassa kavereita nyt jo Rovaniemellä asti Varkautta, Vantaata tai Jyväskylää unohtamatta. Paikkakuntiahan on lukuisia ja lukuisia. Matkailuhan tunnetusti avartaa, mutta mun kohalla on pää jo suhteellisen sekaisin.

Viime vuonna vietin todella paljon aikaa Varkauden suunnilla. Varkaushan on mun näkövinkkelistä ihan syvältä, mutta auta armias, kun lähit ajelemaan kohti Jyväskylää tai Kuopiota. Alat vaan kattelemaan kuinka kivaa olisi asua tuossa ja tuossa tönössä keskellä peltoa. Tänä vuonna oon ollut todella paljon Oulussa. Oulu ei kaupunkina inspiroi yhtään, mutta sekin olisi parempi kuin Turku. Olin juhannuksena Jyväskylässä. Jyväskylässä sielu lepää, joten yllättäen Jyväskyläkin on parempi kuin Turku. Olin kesäkuun alussa Kuopiossa. Mun sisällä elää pieni savolaispirulainen, joten Kuopiossa sitä vasta sielu ja sydän lepää. Tulin illalla kotiin Rovaniemeltä. Sekin kaupunki tuntuu niin paljon paremmalta paikalta kuin tämä koti-Turku.

Oon viimeset 1,5 vuotta äärimmäisen aktiivisesti kuvaillut etenkin vanhoja jo käytöstä poistettuja rautatieasemia. Niillä useita tunteja kestävillä asemakierroksilla näkee niiiiiin paljon. Näkee sellaisia paikkoja, joihin ei olisi kuuna päivänä muuten tullut mentyä. Jossain ihan korvessa olevan aseman miljöössä on luonto. Ei ole paikallisliikenteen bussipysäkki 100 metrin päässä. Ei ole naapureita seinän takana. On vain junarata, ohi kiitävät junat ja luonto. Tuntuu, että kaikkialla on parempi asua kuin Turussa. Niitä asemia on muuten nyt kasassa huimat 203 kpl!

Mulla on kauhea kriisi, koska olen tosiaan vielä kaksi vuotta kiinni Turussa koulussa. Tietysti koulua voi vaihtaa ja ainoa siirtoa jonnekin toiselle paikkakunnalle. En vain haluaisi jättää tuota unelmien kouluakaan. Turku on ihan siedettävä kaupunki, mutta laittaa väkisin miettimään, kun et halua lähteä Rovaniemeltä tai Oulusta kotiin ollenkaan. Istut Turussa bussissa matkalla kotiin ja mietit vaan sitä miten kaikki maisemat on nähty niin moneen otteeseen, ettei niitä enää vapaaehtoisesti haluaisi nähdä. Kotiinhan on kiva tulla reissun jälkeen, mutta en pidä siitä, että se koti on Turussa.

Olen loukussa.

5.7.15

Rovaniemi

Lähes kaksi viikkoa sitten lähti idea viettää viikonloppu Oulussa. Kyseisiä Ouluun suuntautuneita reissuja oon tehnyt jo pitkin kevättä, joten Oulu tuntui ensisijaiselta vaihtoehdolta. Kumminkin suunnitelma muuttui niin, että suuntasinkin ensimmäistä kertaa eläessäni Lappiin ja Rovaniemelle. Kipitin heti sunnuntaina Turun rautatieasemalle lipunmyyntiin vaihtamaan junalippua sopivammaksi ja tiistaina jo istuinkin junassa yhdeksän maissa aamulla. Junamatka itsessään Rovaniemelle kesti aika tarkalleen kymmenisen tuntia. Kuulostaa puuduttavalta ja kyllä, sitä se oli.
Yllätyin ihan hirmuisesti siitä miten kaunista Lapissakin voi oikeesti olla. Lähtökohtaisesti mielikuva oli karusta luonnosta ja poroista pomppimassa keskellä teitä (yllättävä etelässä asuvan mielikuva :D). Oli kumminkin ihan huippuviikko enkä kyllä ikinä vaihtais tätä viikkoa mihinkään.
Mitään erikoistahan me ei tehty. Mitä nyt käytiin kiertämässä Rovaniemeä muun muassa Napapiirillä. Lauantaina suunnattiin asemakierroksen kautta Ouluun ja oltiin vielä Oulussa viimeinen yö. Nyt juuri matkaan takaisin Turkua kohti junalla. Onneksi ei kovin kauaa tarvi olla pohjoisesta erossa nimittäin suunniteltiin reissua Rolloon kahen viikon päähän. Can't wait!

rollo2rollo3rollo1rollo4rollo5rollo6